täplähylje

Finnois

Étymologie

De täplä (« tache ») et de hylje (« phoque »).

Nom commun

Cas	Singulier	Pluriel
Nominatif	täplähylje	täplähylkeet
Génitif	täplähylkeen	täplähylkeiden täplähylkeitten
Partitif	täplähyljettä	täplähylkeitä
Accusatif	täplähylje [1] täplähylkeen [2]	täplähylkeet
Inessif	täplähylkeessä	täplähylkeissä
Illatif	täplähylkeeseen	täplähylkeisiin täplähylkeihin
Élatif	täplähylkeestä	täplähylkeistä
Adessif	täplähylkeellä	täplähylkeillä
Allatif	täplähylkeelle	täplähylkeille
Ablatif	täplähylkeeltä	täplähylkeiltä
Essif	täplähylkeenä	täplähylkeinä
Translatif	täplähylkeeksi	täplähylkeiksi
Abessif	täplähylkeettä	täplähylkeittä
Instructif	—	täplähylkein
Comitatif	—	täplähylkeine [3]
Distributif	—	täplähylkeittäin
Prolatif	—	täplähylkeitse
Notes [1][2][3] [1] Comme complément d’un infinitif dans une phrase positive dont le sujet est la 3e personne du singulier sans aucun pronom. Comme complément d’un infinitif dans une phrase positive passive. Dans toutes les phrases passives à n’importe quel mode. Dans une phrase impérative positive dont le sujet est la 2e personne du singulier, ou la 1e ou 2e personne du pluriel. [2] Dans les phrases actives positives aux modes indicatif, conditionnel ou potentiel. Dans une phrase impérative positive dont le sujet est la 3e personne du singulier ou du pluriel. [3] Un suffixe possessif s’ajoute dans le cas des noms communs.

täplähylje \ˈtæplæˌhylje\

1. Veau marin tacheté.